Suomesta Boråsin tehtaalle

Denna text på svenska - Från Finland till fabriken i Borås

Järjestämme tapaamisen Tekstiilimuseon ulkopuolella, Textile Fashion Centerissä. Tämä sopii hyvin, koska aiomme puhua siitä, millaista oli tulla Boråsiin nuorena 60-luvulla. Ja jäädä sinne. Kaikki kolme aloittivat Algotsilla, yrityksessä, joka todella imi ihmisiä sekä Suomesta että monesta muusta Euroopan maasta. He tulivat ompelemaan vaatteita liukuhihnalla.

EIJA HURNASTI

– Saavuin toukokuun lopussa 1965. Suomessa toimin liikeapulaisena, mutta sitten kaikki, jotka jo työskentelivät Ruotsissa, tulivat Suomeen lomalle. He tulivat kauppaan, jossa työskentelin, ja sanoivat: "Mitä teet täällä, sinulla on niin pieni palkka, että voit ansaita paljon enemmän rajan toisella puolella”.

– Ja aloin miettiä – en voinut muuttaa pois kotoa silloisella palkallani. Niinpä menin työnvälitykseen ja kolmen kuukauden kuluttua sieltä otettiin minuun yhteyttä ja he kertoivat, että Trollhättanissa ja Boråsissa on työpaikkoja. Jouduin itse maksamaan lipun Ruotsin rajalle, mutta loppumatka minulle korvattiin. Olin suostutellut mukaani erään tytön, joka oli myös liikeapulainen, ja ylitettyämme Ruotsin rajan tapasimme Övertorneåssa vielä kaksi muuta tyttöä, joten meitä oli neljä, jotka matkustimme yhdessä.

– Saapuessamme Boråsiin meitä oli asemalla vastassa vahtimestari, joka ajoi meidät Algotsille. Siellä saimme tietoa tulkin kautta. Sitten hän vei meidät Hedvigsborgiin, jossa saimme asua. Saavuin perjantaina ja aloitin työt maanantaina.

Oletko miettinyt, millaista olisi, jos olisit jäänyt Suomeen?

– Ehkä olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka oli ottanut maatilan haltuunsa äidiltään ja isältään, koska niin kävi usein siellä, mistä olen kotoisin. Äiti ja isä olivat maanviljelijöitä ja näin, kuinka paljon he saivat raataa ja ajattelin, että "en koskaan menisi naimisiin ja jäisin sinne" – ei, täällä on paremmat olot. Täällä asuvat myös kaksi sisartani sekä poikani ja lapsenlapset.

EIJA IMMONEN

– Tulin Boråsiin 10. tammikuuta 1966. Silloinen poikaystäväni matkusti ensin Boråsiin. Hän tuli sitten jouluna Suomeen ja minä lähdin hänen mukanaan Ruotsiin. Hän sanoi, että Algots tarvitsi ompelijoita, mutta päätöstä oli vaikea tehdä, koska olin hakenut apuhoitajakoulutukseen Suomessa ja äiti ja isä eivät halunneet minun lähtevän. Mutta hän oli suuri rakkauteni… ja se hän on edelleen.

Millaista oli elämä Boråsissa?

– Se on ollut hyvää. Aluksi oli hieman vaikeaa, kun kieltä ei ymmärretty ollenkaan, mutta töissä meitä suomalaisia oli paljon. Työ oli myös tosi kovaa.

LAILA PAASO

– Tulin Boråsiin 28. helmikuuta 1967. Serkkuni asui jo täällä, oli asunut koko lapsuutensa ajan, hän ja hänen perheensä. Juuri hän myös kysyi, haluaisinko tulla tänne töihin. Lähdin ja suunnittelin jäädä kesään asti ja jatkaa syksyllä koulua Suomessa.

Suunnitelmien mukaisesti Laila palasi Helsinkiin. Mutta hän oli tavannut myös Boråsissa nuoren miehen, joka oli kotoisin Pohjois-Suomesta. Nyt hän matkusti miehen kanssa katsomaan, miten tämä asui ja joutui sitten vaikean valinnan eteen.

– Mies ei halunnut lähteä laivalla takaisin Boråsiin ilman minua, enkä tiennyt mitä tehdä. Koulun piti alkaa kuukauden kuluttua, joten ajattelin lähteä hänen mukaansa ja hankkia kuukauden palkan Algotsilta ja sitten taas tulla Helsinkiin. Mutta – olen edelleen täällä", hän sanoo ja nauraa.

Mitä tuon kuukauden aikana tapahtui, mikä esti sinua palaamasta takaisin?

– No, ehkä rakastuin! Menimme töihin samalle liukuhihnalle. Sitten muutimme yhteen ja olimme naimisissa melkein 50 vuotta, niin kauan kuin hän eli. Työskentelin Algotsilla vuosina 1967–1973 ja sen jälkeen Borås Wäfverissä vuoden 2005 loppuun asti, jolloin Boråsin Rydan tehdas suljettiin.

Entä jos olisitkin mennyt kouluun Suomessa?

– Tämä on askarruttanut minua monta kertaa – mitä silloin olisi tapahtunut? Siihen ei koskaan saa vastausta. Viihdyn täällä ja siksi olen täällä, ja nyt en voi edes ajatella mitään muuta. Käyn Suomessa joka vuosi, mutta kotini on täällä. Nyt minulla on lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia, ja he kaikki ovat Boråsissa.

Minoritetsspråk - särskild rätt till språk och kultur